polynomi

Katso artikkeli Polynomi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

polynomi (5)

(matematiikka) lauseke, jossa vakioita kerrotaan muuttujalla/muuttujilla, jotka korotetaan positiivisiin kokonaislukupotensseihin ja nämä lasketaan yhteen. Mukana saa olla myös vakiotermi eli vakio ilman muuttujalla kertomista.

Ääntäminen

IPA: /ˈpolyˌnomi/
tavutus: po‧ly‧no‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polynomi	polynomit
genetiivi	polynomin	polynomien (polynomein)
partitiivi	polynomia	polynomeja
akkusatiivi	polynomi; polynomin	polynomit
sisäpaikallissijat
inessiivi	polynomissa	polynomeissa
elatiivi	polynomista	polynomeista
illatiivi	polynomiin	polynomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polynomilla	polynomeilla
ablatiivi	polynomilta	polynomeilta
allatiivi	polynomille	polynomeille
muut sijamuodot
essiivi	polynomina	polynomeina
translatiivi	polynomiksi	polynomeiksi
abessiivi	polynomitta	polynomeitta
instruktiivi	–	polynomein
komitatiivi	–	polynomeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polynomi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. matemaattinen lauseke

englanti: polynomial
espanja: polinomio m.
italia: polinomio m.
malagassi: maromiantoana

ranska: polynôme m.
ruotsi: polynom
saksa: Polynom n.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

polynomifunktio, polynomirengas, tekijäpolynomi

Alakäsitteet

Aiheesta muualla

polynomi Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=polynomi&oldid=4641195”