Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nollakohta (10-F)[1]

  1. (matematiikka) koordinaatiston leikkauspiste, jossa suora tai käyrä leikkaa akselin (nollakohtia voi olla useampia)
    y-akselin nollakohta, x-akselin nollakohta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnolːɑˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: nol‧la‧koh‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nollakohta nollakohdat
genetiivi nollakohdan nollakohtien
(nollakohtain)
partitiivi nollakohtaa nollakohtia
akkusatiivi nollakohta;
nollakohdan
nollakohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi nollakohdassa nollakohdissa
elatiivi nollakohdasta nollakohdista
illatiivi nollakohtaan nollakohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nollakohdalla nollakohdilla
ablatiivi nollakohdalta nollakohdilta
allatiivi nollakohdalle nollakohdille
muut sijamuodot
essiivi nollakohtana nollakohtina
translatiivi nollakohdaksi nollakohdiksi
abessiivi nollakohdatta nollakohditta
instruktiivi nollakohdin
komitatiivi nollakohtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nollakohda-
vahva vartalo nollakohta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista nolla ja kohta

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F