Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

suora (10) (komparatiivi suorempi, superlatiivi suorin) (taivutus[luo])

  1. mutkaton, kaartumaton, suuntaansa muuttamaton
    vetää suoraa vakoa
    tie kulkee suoraan
    Seiso suorassa!
    suora ja käännetty laitekaapeli
  2. jossa ei ole välivaiheita tai välittäjiä
    suora kansanvaali
    suora sähkölämmitys
    Otin suoran lennon Lontooseen.
    Mene suoraa tietä kotiin.
  3. täysin toista vastaava
    Ei englannissa ole suoraa vastinetta sanonnalle "kuin kaksi marjaa".
  4. radio- tai tv-lähetys, joka lähetetään katsojille samaan aikaan kuin se tapahtuu tai korkeintaan pienellä viiveellä, leikkaamattomana
    Näemme urheilulähetykset usein suorana.
  5. (geometria) kulma, joka on 90 astetta, kahden kohtisuoraan toisiaan vasten leikkaavan suoran muodostama, myös pysty- tai vaakasuora pintaa vasten
    Suorakulmaisessa kolmiossa on yksi suora kulma.
  6. määrätyn suuntainen, yleensä maanpintaan nähden pystysuorassa
    olla suorassa
    Laita tuo taulu suoraan, se on vinossa.
  7. (kielitiede) suomessa sanajärjestys subjekti-verbi-objekti
  8. kaunistelematon, mutkaton
    sanoa suoraan, suora puhe
  9. peittelemätön, selvä
    Puhe oli suora hyökkäys puoluetta vastaan.
  10. (ihmisestä) vilpitön, välitön

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯rɑ/
  • tavutus: suo‧ra

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

epäsuora, etusuora, kasvusuora, kohtisuora, lankasuora, loppusuora, lukusuora, luotisuora, maalisuora, neljänsuora, piikkisuora, puolisuora, pystysuora, suorakauppa, suorakorvaus, suorakulma, suorakulmio, suorakäyttö, suoramarkkinointi, suoramyynti, suoraommel, suorasuihkutus, suorasuu, suorasuuntaus, suoraveloitus, takasuora, tikkusuora, vaakasuora, vaikutussuora, viivasuora, värisuora

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • suora Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

 
Suora [1]
 
Kaksi leikkaavaa suoraa [2], joista toinen kulkee pisteiden A ja C kautta
 
Suora [3] pokerissa
 
Vasen suora [4]

suora (10)

  1. suora kulkuväylä tai sen osa
    tien suora, ratasuora, loppusuora
  2. (matematiikka) äärettömän pitkä suora viiva
  3. viiden peräkkäin numeroidun tai joskus viiden samaa maata edustavan pelikortin muodostama sarja
  4. (nyrkkeily) nyrkkeilyssä isku, jossa käsivarsi ojentuu suoraksi
    oikea suora

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suora suorat
genetiivi suoran suorien
(suorain)
partitiivi suoraa suoria
akkusatiivi suora;
suoran
suorat
sisäpaikallissijat
inessiivi suorassa suorissa
elatiivi suorasta suorista
illatiivi suoraan suoriin
ulkopaikallissijat
adessiivi suoralla suorilla
ablatiivi suoralta suorilta
allatiivi suoralle suorille
muut sijamuodot
essiivi suorana suorina
translatiivi suoraksi suoriksi
abessiivi suoratta suoritta
instruktiivi suorin
komitatiivi suorine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suora-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

regressiosuora, suora-ammunta, suorahampainen, suorakaide, suorakimppu, suorakulma, värisuora

Aiheesta muualla muokkaa

  • suora Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

suora f. (monikko suore[luo])

  1. nunna