suoruus

Suomi

Substantiivi

suoruus (40)

se, että on suora

Ääntäminen

IPA: /ˈsuo̯ruːs/
tavutus: suo‧ruus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suoruus	suoruudet
genetiivi	suoruuden	suoruuksien
partitiivi	suoruutta	suoruuksia
akkusatiivi	suoruus; suoruuden	suoruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	suoruudessa	suoruuksissa
elatiivi	suoruudesta	suoruuksista
illatiivi	suoruuteen	suoruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suoruudella	suoruuksilla
ablatiivi	suoruudelta	suoruuksilta
allatiivi	suoruudelle	suoruuksille
muut sijamuodot
essiivi	suoruutena	suoruuksina
translatiivi	suoruudeksi	suoruuksiksi
abessiivi	suoruudetta	suoruuksitta
instruktiivi	–	suoruuksin
komitatiivi	–	suoruuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	suoruude-
vahva vartalo	suoruute-
konsonantti- vartalo	suoruut-

Etymologia

sanan suora vartalosta suor- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on suora

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

suoruus Kielitoimiston sanakirjassa