SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suoruus (40)[1]

  1. se, että on suora

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯ruːs/
  • tavutus: suo‧ruus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoruus suoruudet
genetiivi suoruuden suoruuksien
partitiivi suoruutta suoruuksia
akkusatiivi suoruus;
suoruuden
suoruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi suoruudessa suoruuksissa
elatiivi suoruudesta suoruuksista
illatiivi suoruuteen suoruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suoruudella suoruuksilla
ablatiivi suoruudelta suoruuksilta
allatiivi suoruudelle suoruuksille
muut sijamuodot
essiivi suoruutena suoruuksina
translatiivi suoruudeksi suoruuksiksi
abessiivi suoruudetta suoruuksitta
instruktiivi suoruuksin
komitatiivi suoruuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan suora vartalosta suor- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suoruus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40