kaartua

Suomi

Verbi

kaartua (52-K) (taivutus[luo])

1. tehdä mutka, olla kaarella

   Huoltoaseman jälkeen tie kaartuu vasemmalle.

   Tummana taivas kaartuu.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑːrt̪uɑˣ/
• tavutus: kaar‧tu‧a

Käännökset

1. tehdä mutka

englanti: curve

ruotsi: böjas

Liittyvät sanat

• kaartaa

Johdokset

• substantiivit: kaartuminen

Aiheesta muualla

• kaartua Kielitoimiston sanakirjassa