mutka

Katso myös: Mutka

Suomi

Substantiivi

mutka (10)

1. kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi

   Auto meni jyrkästä mutkasta pois tieltä, kun oli liukas keli.

2. (kuvaannollisesti) yllättävä ongelma tai vaikeus

   Nyt tuli mutka matkaan.

   Törmättiin ongelmaan.

3. (slangia, rikollisslangi) käsiase, pistooli, pyssy

   Mitä vit*** siinä muka teet mutka otsalla? Tä?

   Mutka kainaloon piilotettuna.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmut̪kɑ/

• tavutus: mut‧ka

Käännökset

1. konkreettinen mutka

albania: kthesë englanti: bend, curve, kink inarinsaame: mäcci italia: curva f. ranska: virage m.

ruotsi: bukt, kurva turkki: viraj, dönemeç ukraina: поворот, вигин m., звивина, звив venäjä: поворот, изгиб, извилина f. viro: käänak, kurv

2. kuvaannollinen mutka

ruotsi: komplikation

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kaarre
• kurvi

Johdokset

• adjektiivit: mutkainen, mutkallinen, mutkaton, mutkikas
• adverbit: mutkitelen
• verbit: mutkistaa, mutkistua, mutkitella

Yhdyssanat

joenmutka, mutkamäenlasku, mutkamäki, suolenmutka, tienmutka, äkkimutka

Idiomit

• muitta mutkitta
  1. saman tien ja helposti, kevyesti, vaivattomasti
  2. suoraan, viipyilemättä
• juosta mutkille
  1. (arkikieltä) juosta mutkitellen (varsinkin väistelläkseen luoteja)
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) paeta henkensä edestä

     Juokse, jätkä, mutkille!

Aiheesta muualla

• mutka Kielitoimiston sanakirjassa