Substantiivi

muokkaa

kurvi (5)

 
[1] Kurvi Tanskalaisessa tiessä
  1. (puhekieltä) kaarre, loivahko mutka
    Tiessä oli jyrkkä kurvi.
  2. (slangia) matemaattinen käyrä
  3. (puhekieltä) muoto naisessa: rintojen ja lanteiden kaaret
    Tuolla naisella on kurvit kohdallaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkurʋi/
  • tavutus: kur‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurvi kurvit
genetiivi kurvin kurvien
(kurvein)
partitiivi kurvia kurveja
akkusatiivi kurvi;
kurvin
kurvit
sisäpaikallissijat
inessiivi kurvissa kurveissa
elatiivi kurvista kurveista
illatiivi kurviin kurveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurvilla kurveilla
ablatiivi kurvilta kurveilta
allatiivi kurville kurveille
muut sijamuodot
essiivi kurvina kurveina
translatiivi kurviksi kurveiksi
abessiivi kurvitta kurveitta
instruktiivi kurvein
komitatiivi kurveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kurvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kurvi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kurvi

  1. (murteellinen, Etelä-Karjala) kuore[1]

Substantiivi

muokkaa

kurvi

  1. eräitä kahlaajalintuja

Etymologia

muokkaa

onomatopoeettinen, linnun ääntelyä jäljittelevä sana[2]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. kurvi.
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kurvi.