mutkitella

Suomi

Verbi

mutkitella (67-C) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) tehdä toistuvasti mutka; kääntyillä suunnasta toiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmut̪kiˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: mut‧ki‧tel‧la

Etymologia

johdos substantiivista mutka (vartalo mutk|a- + johdin -(i)tel:(i)ttele- + infinitiivin tunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: mutkitteleminen

Aiheesta muualla

• mutkitella Kielitoimiston sanakirjassa