mutkitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamutkitteleminen (38)
- teonnimi verbistä mutkitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mutkitteleminen | mutkittelemiset |
| genetiivi | mutkittelemisen | mutkittelemisten mutkittelemisien |
| partitiivi | mutkittelemista | mutkittelemisia |
| akkusatiivi | mutkitteleminen; mutkittelemisen |
mutkittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mutkittelemisessa | mutkittelemisissa |
| elatiivi | mutkittelemisesta | mutkittelemisista |
| illatiivi | mutkittelemiseen | mutkittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mutkittelemisella | mutkittelemisilla |
| ablatiivi | mutkittelemiselta | mutkittelemisilta |
| allatiivi | mutkittelemiselle | mutkittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mutkittelemisena (mutkittelemisna) |
mutkittelemisina |
| translatiivi | mutkittelemiseksi | mutkittelemisiksi |
| abessiivi | mutkittelemisetta | mutkittelemisitta |
| instruktiivi | – | mutkittelemisin |
| komitatiivi | – | mutkittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mutkittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mutkittelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi mutkitella + johdin -minen