suoristus

Suomi

Substantiivi

suoristus (39)

suoristaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsuo̯rist̪us/
tavutus: suo‧ris‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suoristus	suoristukset
genetiivi	suoristuksen	suoristusten suoristuksien
partitiivi	suoristusta	suoristuksia
akkusatiivi	suoristus; suoristuksen	suoristukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	suoristuksessa	suoristuksissa
elatiivi	suoristuksesta	suoristuksista
illatiivi	suoristukseen	suoristuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suoristuksella	suoristuksilla
ablatiivi	suoristukselta	suoristuksilta
allatiivi	suoristukselle	suoristuksille
muut sijamuodot
essiivi	suoristuksena	suoristuksina
translatiivi	suoristukseksi	suoristuksiksi
abessiivi	suoristuksetta	suoristuksitta
instruktiivi	–	suoristuksin
komitatiivi	–	suoristuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suoristukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	suoristus-

Etymologia

verbi suoristaa (vartalo suorist|a-) + johdin -us

Käännökset

1. suoristaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

suoristus Kielitoimiston sanakirjassa