selvä
 |
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaselvä (10) (komparatiivi selvempi, superlatiivi selvin) (taivutus[luo])
- helposti erottuva, helposti havaittava, helposti tunnistettava
- Tuohan on selvä hömötiainen.
- Nuo ovat selvät suden jäljet.
- täsmällinen, helppotajuinen, ymmärrettävä
- Sain selvät ohjeet.
- ilmeinen, kiistaton
- Siinä on selvä ero.
- helposti nähtävä, havaittava tai erottuva
- sellainen, joka ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena, joka on selvin päin
- ratkennut, selvinnyt, selkiytynyt; ymmärretty
- Onko asia nyt selvä?
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈselʋæ/, [ˈse̞lʋæ]
- tavutus: sel‧vä
Huomautukset
muokkaaAsioiden epäselvyyden puuttumisesta kielenhuollollinen suositus on sana selvä sanan selkeä sijasta. Sen paremmuutta sanavalintana tähdentää se, että siitä on mahdollista muodostaa vastakohta epäselvä sekä erilaisia korostusmuotoja kuten ilmiselvä, itsestäänselvä ja päivänselvä, joita sanasta selkeä ei pysty vastaavasti muodostamaan.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaa- raitis
- selkeä
- selkiintyä
- selkiytyä
- selventäminen
- selvin päin
- selvitä
- selviäminen
- selvinneenä
- selvinnyt
Vastakohdat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaInterjektio
muokkaaselvä
- ilmaisee suostumusta tai ymmärtämistä
- Selvä! Tehdään niin.
Käännökset
muokkaa1. interjektio, joka ilmaisee suostumusta tai ymmärtämistä
|
Idiomit
muokkaa- Selvä kuin pläkki
- ottaa selvää
- tehdä selvää
- (arkikieltä) tuhota, tehdä selvää jälkeä
- (arkikieltä) tappaa
- saada selville
- keksiä, selvittää