selvinnyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä selvitä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selvinnyt selvinneet
genetiivi selvinneen selvinneiden
selvinneitten
partitiivi selvinnyttä selvinneitä
akkusatiivi selvinnyt; selvinneen selvinneet
sisäpaikallissijat
inessiivi selvinneessä selvinneissä
elatiivi selvinneestä selvinneistä
illatiivi selvinneeseen selvinneisiin
selvinneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selvinneellä selvinneillä
ablatiivi selvinneeltä selvinneiltä
allatiivi selvinneelle selvinneille
muut sijamuodot
essiivi selvinneenä selvinneinä
translatiivi selvinneeksi selvinneiksi
abessiivi selvinneettä selvinneittä
instruktiivi selvinnein
komitatiivi selvinneine