raitis
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaraitis (41-C) (komparatiivi raittiimpi, superlatiivi raittein) (taivutus[luo])
- alkoholijuomia nauttimaton
- Hän on ollut raitis jo kymmenen vuotta.
- Tilaisuus on raitis.
- raikas; kirpeä, viileä
- Onpas raitis ilma.
- Raitis tuulen henkäys viilentää ilman.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑi̯t̪is/
- tavutus: rai‧tis
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: raittiisti
- substantiivit: raittius
- verbit: raitistaa, raitistella, raitistua
Vastakohta
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.