pelikortti

Suomi

Pelikortti

Substantiivi

pelikortti

1. kämmenelle sopiva pystysuuntaisesti suorakaiteen muotoinen lakkapintainen kartonkinen kortti, johon on etusivulle painettu yksilöivät korttisymbolit siten, että kortti on aina käteen otettuna oikein päin. Kaikkien korttien taustapuolelle on painettu yhtenäinen kuviointi niin, ettei kortteja voi tunnistaa kääntöpuolelta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpeliˌkort̪ːi/
• tavutus: pe‧li‧kort‧ti

Etymologia

• yhdyssana sanoista peli ja kortti

Käännökset

1. suorakaiteen muotoinen lakkapintainen kartonkinen kortti, johon on etusivulle painettu yksilöivät korttisymbolit siten, että kortti on aina käteen otettuna oikein päin

englanti: card, playing card espanja: naipe pohjoissaame: spealla portugali: carta f. ranska: carte à jouer f.

ruotsi: spelkort saksa: Spielkarte f. tanska: spillekort turkki: iskambil kağıdı viro: mängukaart

Liittyvät sanat

• korttipakka, korttikäsi, hertta, pata, risti, ruutu

Aiheesta muualla

• pelikortti Kielitoimiston sanakirjassa