Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

korttipakka (9-A)

Katso artikkeli Korttipakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. korttipelien pelaamiseen tarkoitettu sarja kortteja; tavallisesti 52 kortista ja neljästä maasta koostuvat kortit

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkort̪ːiˌpɑkːɑ/
  • tavutus: kort‧ti‧pak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korttipakka korttipakat
genetiivi korttipakan korttipakkojen
(korttipakkain)
partitiivi korttipakkaa korttipakkoja
akkusatiivi korttipakka;
korttipakan
korttipakat
sisäpaikallissijat
inessiivi korttipakassa korttipakoissa
elatiivi korttipakasta korttipakoista
illatiivi korttipakkaan korttipakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korttipakalla korttipakoilla
ablatiivi korttipakalta korttipakoilta
allatiivi korttipakalle korttipakoille
muut sijamuodot
essiivi korttipakkana korttipakkoina
translatiivi korttipakaksi korttipakoiksi
abessiivi korttipakatta korttipakoitta
instruktiivi korttipakoin
komitatiivi korttipakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korttipaka-
vahva vartalo korttipakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa