risti
![]() |
Suomi
muokkaa


Substantiivi
muokkaaristi (5)
- muodostelma, jossa kaksi osaa kulkevat toistensa poikki
- ristikkäisistä osista muodostuva kristinuskon symboli
- antiikin aikana käytetty teloitusväline
- Rikolliset tuomittiin ristille.
- typografinen merkki †, jolla merkitään: viitettä, suomen kielessä lähes käyttämätön; jumalanpalveluksessa kohtaa, jossa pappi tekee ristinmerkin tai jonkun kuolinpäivää tai sukupuuttoon kuollutta taksonia
- tavallisen korttipakan maa, symboli ♣
- veikkauksessa rasti
- yksi risti kaksi
- (musiikki) nuottikirjoituksessa korotusmerkki, ylennysmerkki (♯)
- (kuvaannollisesti) taakka, vaikeus, vaiva, vastoinkäyminen
- Jokaisella on ristinsä kannettavana.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈristi/
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | risti | ristit |
genetiivi | ristin | ristien (ristein) |
partitiivi | ristiä | ristejä |
akkusatiivi | risti; ristin |
ristit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ristissä | risteissä |
elatiivi | rististä | risteistä |
illatiivi | ristiin | risteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ristillä | risteillä |
ablatiivi | ristiltä | risteiltä |
allatiivi | ristille | risteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ristinä | risteinä |
translatiivi | ristiksi | risteiksi |
abessiivi | ristittä | risteittä |
instruktiivi | – | ristein |
komitatiivi | – | risteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | risti- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaMuinaisvenäläinen laina.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaansioristi, haarukkaristi, hakaristi, hakaristilippu, hautaristi, joukkoristiside, kahvaristi, kaksoisristi, maltanristi, pietarinristi, piispanristi, puuristi, rautaristi, ristiaallokko, ristiallergia, ristiaskel, ristihuuli, ristihyppely, ristihämähäkki, ristiinnaulita, ristiinnaulitunkuva, ristiinomistus, ristiinpukeutuminen, ristiinäänestys, risti-istunta, ristijousto, ristikappale, ristikirkko, ristikkäispaine, ristikudosrengas, ristikukkainen, ristikukkaiskasvi, ristikulma, ristikuningas, ristikuulustella, ristikuulustelu, ristikuva, ristikuvaus, ristikärkitaltta, ristilaukka, ristilläolo, ristilukki, ristiluu, ristimitta, ristimänimi, ristinikama, ristinivel, ristinkuolema, ristinmerkki, ristinpuu, ristintie, ristiote, ristipaine, ristipisto, ristipistokirjonta, ristipurenta, ristipäämeisseli, ristipääruuvi, ristipäätaltta, ristipölytteinen, ristipölytys, ristiretkeläinen, ristiretki, ristiriidaton, ristiriipunta, ristiriita, ristiriitaisuus, ristiriitatilanne, ristiritari, ristirouva, ristisanatehtävä, ristiselkä, ristiside, ristisidonta, ristisiitos, ristisiittoinen, ristisorsa, ristisyöttö, ristitaulukko, ristiteritys, ristituli, ristitulo, ristiturpa, ristiura, ristiuraruuvi, ristivaneri, ristiverinen, ristiveto, ristivyö, ristivyöheitto, ristivyöote, ristiässä, siniristilippu, suurristi, tuomaanristi, vapaudenristi, vinoristi
Idiomit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaVerbi
muokkaaristi
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ristiä
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ristiä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ristiä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ristiä
Viro
muokkaaAdverbi
muokkaaristi
- ristissä, ristiin
- Pane käed risti. – Pane kädet ristiin.
- Ta palvetas käed risti. – Hän rukoili kädet ristissä.
- poikittain, ristikkäin
Liittyvät sanat
muokkaaSubstantiivi
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.