Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

risteävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ristetä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risteävä risteävät
genetiivi risteävän risteävien
(risteäväin)
partitiivi risteävää risteäviä
akkusatiivi risteävä; risteävän risteävät
sisäpaikallissijat
inessiivi risteävässä risteävissä
elatiivi risteävästä risteävistä
illatiivi risteävään risteäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi risteävällä risteävillä
ablatiivi risteävältä risteäviltä
allatiivi risteävälle risteäville
muut sijamuodot
essiivi risteävänä risteävinä
translatiivi risteäväksi risteäviksi
abessiivi risteävättä risteävittä
instruktiivi risteävin
komitatiivi risteävine