sukupuutto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- eliölajin kuoleminen, häviäminen viimeistä yksilöä myöten
- Aavikkokenguru on kuollut sukupuuttoon.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsukuˌpuːt̪ːo/
- tavutus: su‧ku‧puut‧to
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sukupuutto | sukupuutot |
genetiivi | sukupuuton | sukupuuttojen |
partitiivi | sukupuuttoa | sukupuuttoja |
akkusatiivi | sukupuutto; sukupuuton |
sukupuutot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sukupuutossa | sukupuutoissa |
elatiivi | sukupuutosta | sukupuutoista |
illatiivi | sukupuuttoon | sukupuuttoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sukupuutolla | sukupuutoilla |
ablatiivi | sukupuutolta | sukupuutoilta |
allatiivi | sukupuutolle | sukupuutoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sukupuuttona | sukupuuttoina |
translatiivi | sukupuutoksi | sukupuutoiksi |
abessiivi | sukupuutotta | sukupuutoitta |
instruktiivi | – | sukupuutoin |
komitatiivi | – | sukupuuttoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sukupuuto- | |
vahva vartalo | sukupuutto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista suku ja puutto
Käännökset muokkaa
1. eliölajin kuoleminen, häviäminen viimeistä yksilöä myöten
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- sukupuutto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C