vastoinkäyminen

Suomi

vastoinkäyminen (38)

jotakin hankaloittava asia; vaikeus
Vastoinkäymisen käsittelemisen jälkeen siitä muodostui osa hänen elämäntarinaansa.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vastoinkäyminen	vastoinkäymiset
genetiivi	vastoinkäymisen	vastoinkäymisten vastoinkäymisien
partitiivi	vastoinkäymistä	vastoinkäymisiä
akkusatiivi	vastoinkäyminen; vastoinkäymisen	vastoinkäymiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vastoinkäymisessä	vastoinkäymisissä
elatiivi	vastoinkäymisestä	vastoinkäymisistä
illatiivi	vastoinkäymiseen	vastoinkäymisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vastoinkäymisellä	vastoinkäymisillä
ablatiivi	vastoinkäymiseltä	vastoinkäymisiltä
allatiivi	vastoinkäymiselle	vastoinkäymisille
muut sijamuodot
essiivi	vastoinkäymisenä (vastoinkäymisnä)	vastoinkäymisinä
translatiivi	vastoinkäymiseksi	vastoinkäymisiksi
abessiivi	vastoinkäymisettä	vastoinkäymisittä
instruktiivi	–	vastoinkäymisin
komitatiivi	–	vastoinkäymisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vastoinkäymise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vastoinkäymis-

1. hankaloittava asia