hankaloittava
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
hankaloittava
- sellainen, joka hankaloittaa
Verbi muokkaa
hankaloittava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hankaloittaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hankaloittava | hankaloittavat |
| genetiivi | hankaloittavan | hankaloittavien (hankaloittavain) |
| partitiivi | hankaloittavaa | hankaloittavia |
| akkusatiivi | hankaloittava; hankaloittavan | hankaloittavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hankaloittavassa | hankaloittavissa |
| elatiivi | hankaloittavasta | hankaloittavista |
| illatiivi | hankaloittavaan | hankaloittaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hankaloittavalla | hankaloittavilla |
| ablatiivi | hankaloittavalta | hankaloittavilta |
| allatiivi | hankaloittavalle | hankaloittaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hankaloittavana | hankaloittavina |
| translatiivi | hankaloittavaksi | hankaloittaviksi |
| abessiivi | hankaloittavatta | hankaloittavitta |
| instruktiivi | – | hankaloittavin |
| komitatiivi | – | hankaloittavine |