viite

Suomi

Viite [2] Wikipediassa

Substantiivi

viite (48-C)

1. kirjeen tai asiakirjan alussa oleva lyhyt maininta asian edellisestä käsittelystä
2. tekstissä tai tekstin lopussa oleva maininta lähteestä tai asiaan liittyvästä sivuseikasta
3. vihje jostakin asiasta

   Tutkijoiden mukaan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa on havaittu viitteitä, että koronavirus olisi muuntautunut aiempaa tehokkaammin leviävämmäksi mutta vähemmän tappavaksi. (is.fi)

4. (ohjelmointi) osoite, joka sallii jonkin tiedon käytön, osoitin
5. (ohjelmointi) erityisesti C++-kielessä suora viittaus, joka antaa toisen nimen muuttujalle

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːt̪eˣ/
• tavutus: vii‧te

Etymologia

verbi viitata (heikko vartalo viita|a-) + johdin -e

Käännökset

1. kirjeen tai asiakirjan alussa oleva lyhyt maininta asian edellisestä käsittelystä

englanti: reference espanja: referencia f. italia: referenza f.

ranska: référence f. ruotsi: referens yl., hänvisning yl. saksa: Hinweis m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: viitteellinen, viitteetön
• verbit: viitteistää

Yhdyssanat

• alaviite, kirjallisuusviite, lähdeviite, viitehinta, viiteluettelo, viitemateriaali, viitenumero, viiteryhmä

Aiheesta muualla

• viite Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

viite

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta viide