Suomi muokkaa

 
Viite [2] Wikipediassa

Substantiivi muokkaa

viite (48-C)

  1. kirjeen tai asiakirjan alussa oleva lyhyt maininta asian edellisestä käsittelystä
  2. tekstissä tai tekstin lopussa oleva maininta lähteestä tai asiaan liittyvästä sivuseikasta
  3. vihje jostakin asiasta
    Tutkijoiden mukaan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa on havaittu viitteitä, että koronavirus olisi muuntautunut aiempaa tehokkaammin leviävämmäksi mutta vähemmän tappavaksi. (is.fi)
  4. (ohjelmointi) osoite, joka sallii jonkin tiedon käytön, osoitin
  5. (ohjelmointi) erityisesti C++-kielessä suora viittaus, joka antaa toisen nimen muuttujalle

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːt̪eˣ/
  • tavutus: vii‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viite viitteet
genetiivi viitteen viitteiden
viitteitten
partitiivi viitettä viitteitä
akkusatiivi viite;
viitteen
viitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi viitteessä viitteissä
elatiivi viitteestä viitteistä
illatiivi viitteeseen viitteisiin
viitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viitteellä viitteillä
ablatiivi viitteeltä viitteiltä
allatiivi viitteelle viitteille
muut sijamuodot
essiivi viitteenä viitteinä
translatiivi viitteeksi viitteiksi
abessiivi viitteettä viitteittä
instruktiivi viittein
komitatiivi viitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viitet-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta viitata (heikko vartalo viita- + -e)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • viite Kielitoimiston sanakirjassa