Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ristikko (4-A)

  1. risteävistä tangoista muodostuva rakenne
  2. ristisanatehtävä; sanaristikko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrist̪ikːo/
  • tavutus: ris‧tik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ristikko ristikot
genetiivi ristikon ristikoiden
ristikoitten
ristikkojen
partitiivi ristikkoa ristikkoja
ristikoita
akkusatiivi ristikko;
ristikon
ristikot
sisäpaikallissijat
inessiivi ristikossa ristikoissa
elatiivi ristikosta ristikoista
illatiivi ristikkoon ristikkoihin
ristikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ristikolla ristikoilla
ablatiivi ristikolta ristikoilta
allatiivi ristikolle ristikoille
muut sijamuodot
essiivi ristikkona ristikkoina
ristikoina
translatiivi ristikoksi ristikoiksi
abessiivi ristikotta ristikoitta
instruktiivi ristikoin
komitatiivi ristikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ristiko-
vahva vartalo ristikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

risti + -kko

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

harjaristikko, hiusristikko, ikkunaristikko, kattoristikko, kehäristikko, kuvaristikko, mansardiristikko, ristikkoikkuna, ristikkorakenne, ristikkorunko, ristikkosilta, ristikkotalo, saksiristikko, sanaristikko, suurristikko

Aiheesta muualla muokkaa