ritilä
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaritilä (12)
- yleensä metallinen verkkomainen alusta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrit̪ilæ/
- tavutus: ri‧ti‧lä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ritilä | ritilät |
| genetiivi | ritilän | ritilöiden ritilöitten (ritiläin) |
| partitiivi | ritilää | ritilöitä |
| akkusatiivi | ritilä; ritilän |
ritilät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ritilässä | ritilöissä |
| elatiivi | ritilästä | ritilöistä |
| illatiivi | ritilään | ritilöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ritilällä | ritilöillä |
| ablatiivi | ritilältä | ritilöiltä |
| allatiivi | ritilälle | ritilöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ritilänä | ritilöinä |
| translatiivi | ritiläksi | ritilöiksi |
| abessiivi | ritilättä | ritilöittä |
| instruktiivi | – | ritilöin |
| komitatiivi | – | ritilöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ritilä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ritilä Kielitoimiston sanakirjassa