Substantiivi

muokkaa

astin (33)

  1. jokin jolle astuen noustaan: askelma, porras, (tikkaiden) puolapuu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi astin astimet
genetiivi astimen astimien
astinten
partitiivi astinta astimia
akkusatiivi astin;
astimen
astimet
sisäpaikallissijat
inessiivi astimessa astimissa
elatiivi astimesta astimista
illatiivi astimeen astimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi astimella astimilla
ablatiivi astimelta astimilta
allatiivi astimelle astimille
muut sijamuodot
essiivi astimena
(astinna)
astimina
translatiivi astimeksi astimiksi
abessiivi astimetta astimitta
instruktiivi astimin
komitatiivi astimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo astime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
astin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa