ordine

Italia

Substantiivi

ordine m. (monikko ordini)[luo]

1. käsky, määräys

   I militari hanno avuto l'ordine di disperdere i manifestanti. – Armeijalla on annettu määräys hajottaa mielenosoittajat.

2. järjestys
3. (uskonto) veljeskunta, ritarikunta
4. tilaus

Latina

Substantiivi

ōrdine

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta ōrdō
2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta ōrdō

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei ordini
määräinen	ordinii
monikko	unor ordini
määräinen	ordinilor

ordine f. (määräinen: ordinea, monikko: ordini, määräinen: ordinile)

1. järjestys

Liittyvät sanat

• ordin