Katso myös: Гуцу

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hutsu (1)

  1. (arkikieltä, halventava) huora, lutka

Ääntäminen muokkaa

Tavutus muokkaa
  • tavutus: hut‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hutsu hutsut
genetiivi hutsun hutsujen
partitiivi hutsua hutsuja
akkusatiivi hutsu;
hutsun
hutsut
sisäpaikallissijat
inessiivi hutsussa hutsuissa
elatiivi hutsusta hutsuista
illatiivi hutsuun hutsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hutsulla hutsuilla
ablatiivi hutsulta hutsuilta
allatiivi hutsulle hutsuille
muut sijamuodot
essiivi hutsuna hutsuina
translatiivi hutsuksi hutsuiksi
abessiivi hutsutta hutsuitta
instruktiivi hutsuin
komitatiivi hutsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hutsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hutsu Kielitoimiston sanakirjassa