hoor

Hollanti

Partikkeli

hoor

1. ilmaisee kuulijan vakuuttelua, kuule, varmasti
2. ilmaisee edellistä väitettä vastustavaa kantaa, kuitenkin, silti

Verbi

hoor

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä horen
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä horen
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä horen

Viro

Substantiivi

hoor (gen hoora, part hoora)

1. huora

Liittyvät sanat

• lits
• libu