Substantiivi

muokkaa

katonharja (9)

  1. harjakaton kohta kohta, vaakasuora, joka jakaa kaksi kattoaluetta; katon harja
    Torni risteineen nostetaan takaisin paikoilleen kirkon katonharjalle näillä näkymin perjantai-iltana. (yle.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑt̪onˌhɑrjɑ/
  • tavutus: ka‧ton‧har‧ja

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katonharja katonharjat
genetiivi katonharjan katonharjojen
(katonharjain)
partitiivi katonharjaa katonharjoja
akkusatiivi katonharja;
katonharjan
katonharjat
sisäpaikallissijat
inessiivi katonharjassa katonharjoissa
elatiivi katonharjasta katonharjoista
illatiivi katonharjaan katonharjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katonharjalla katonharjoilla
ablatiivi katonharjalta katonharjoilta
allatiivi katonharjalle katonharjoille
muut sijamuodot
essiivi katonharjana katonharjoina
translatiivi katonharjaksi katonharjoiksi
abessiivi katonharjatta katonharjoitta
instruktiivi katonharjoin
komitatiivi katonharjoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katonharja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Kveeni

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

katonharja

  1. katonharja

Meänkieli

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

katonharja

  1. katonharja

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. katonselkä (viitattu 3.4.2020).