Katso myös: Harju
Wikipedia
Katso artikkeli Harju Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Harju

Substantiivi

muokkaa

harju (1)[1]

  1. maisemassa kymmeniä metrejä ympäristöä korkeammalle kohoava kilometrejä pitkä maaperämuodostuma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑrju/
  • tavutus: har‧ju

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harju harjut
genetiivi harjun harjujen
partitiivi harjua harjuja
akkusatiivi harju;
harjun
harjut
sisäpaikallissijat
inessiivi harjussa harjuissa
elatiivi harjusta harjuista
illatiivi harjuun harjuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harjulla harjuilla
ablatiivi harjulta harjuilta
allatiivi harjulle harjuille
muut sijamuodot
essiivi harjuna harjuina
translatiivi harjuksi harjuiksi
abessiivi harjutta harjuitta
instruktiivi harjuin
komitatiivi harjuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harju-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

harjukuoppa, harjusora, hiekkaharju, pitkittäisharju, poikittaisharju, soraharju

Aiheesta muualla

muokkaa
  • harju Kielitoimiston sanakirjassa
  • harju Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1