SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

korkea (15) (komparatiivi korkeampi, superlatiivi korkein) (taivutus)

  1. pitkä pystysuunnassa, laaja alhaalta ylös. Ei käytetä ihmisistä.
    Tämä tuoli on hyvin korkea.
  2. jonkin mitattavalta suureen suuri arvo
    Korkea verenpaine kasvattaa sydäninfarktin riskiä.
  3. äänestä: suuritaajuinen, diskantti
    Tämä diskanttikaiutin on tarkoitettu aivan korkeimmille äänille.
  4. hyvä laatu
    korkea ammattitaito
  5. (fonetiikka, vokaalista) suppea

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkorkeɑ/, [ˈkʷo̞rk̟e̞ɑ̝]
  • tavutus: kor‧ke‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

korkea-aste, korkeajännite, korkeakoulu, korkeakulttuuri, korkeapaine, korkeasuhdanne, korkeavarasto, tasakorkea

SubstantiiviMuokkaa

korkea (15)[1]

  1. (maantiede) ylänkö
  2. (ilmatiede) korkeapaine

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korkea korkeat
genetiivi korkean korkeiden
korkeitten
(korkeain)
partitiivi korkeaa
korkeata
korkeita
akkusatiivi korkea;
korkean
korkeat
sisäpaikallissijat
inessiivi korkeassa korkeissa
elatiivi korkeasta korkeista
illatiivi korkeaan korkeisiin
korkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korkealla korkeilla
ablatiivi korkealta korkeilta
allatiivi korkealle korkeille
muut sijamuodot
essiivi korkeana korkeina
translatiivi korkeaksi korkeiksi
abessiivi korkeatta korkeitta
instruktiivi korkein
komitatiivi korkeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 15