ylänkö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- maa-alue, joka on korkealla merenpinnasta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈylæŋkø/
- tavutus: y‧län‧kö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ylänkö | ylängöt |
genetiivi | ylängön | ylänköjen |
partitiivi | ylänköä | ylänköjä |
akkusatiivi | ylänkö; ylängön |
ylängöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ylängössä | ylängöissä |
elatiivi | ylängöstä | ylängöistä |
illatiivi | ylänköön | ylänköihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ylängöllä | ylängöillä |
ablatiivi | ylängöltä | ylängöiltä |
allatiivi | ylängölle | ylängöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ylänkönä | ylänköinä |
translatiivi | ylängöksi | ylängöiksi |
abessiivi | ylängöttä | ylängöittä |
instruktiivi | – | ylängöin |
komitatiivi | – | ylänköine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ylängö- | |
vahva vartalo | ylänkö- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-G