leveä
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
leveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus [luo])
- sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
- Tie on pitkä ja leveä.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈleʋeæ/
- tavutus: le‧ve‧ä
EtymologiaMuokkaa
vanha germaaninen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: leveähkö, leveämpi, leveänpuoleinen
- substantiivit: leveys
- verbit: leveillä, leventyä, leventää, levetä
- adverbit: leveälti, leveästi
YhdyssanatMuokkaa
leveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä
VastakohtaMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- leveä Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.