Adjektiivi

muokkaa

leveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
    Tie on pitkä ja leveä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈleʋeæ/
  • tavutus: le‧ve‧ä

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

leveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä

Vastakohta
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • leveä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 475, 995, 3785 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.