leveä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaleveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus[luo])
- sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
- Tie on pitkä ja leveä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈleʋeæ/
- tavutus: le‧ve‧ä
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: leveähkö, leveämpi, leveänpuoleinen
- substantiivit: leveys
- verbit: leveillä, leventyä, leventää, levetä
- adverbit: leveälti, leveästi
Yhdyssanat
muokkaaleveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä
Vastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.