SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

leveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus [luo])

  1. sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
    Tie on pitkä ja leveä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈleʋeæ/
  • tavutus: le‧ve‧ä

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

leveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • leveä Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.