harjatiili
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
harjatiili (26)
- tiilikattojen harjalla ja taitteissa käytettävä kaareva tiili
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑrjɑˌt̪iːli/
- tavutus: har‧ja‧tii‧li
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | harjatiili | harjatiilet |
genetiivi | harjatiilen | harjatiilten harjatiilien |
partitiivi | harjatiiltä | harjatiiliä |
akkusatiivi | harjatiili; harjatiilen |
harjatiilet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harjatiilessä | harjatiilissä |
elatiivi | harjatiilestä | harjatiilistä |
illatiivi | harjatiileen | harjatiiliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | harjatiilellä | harjatiilillä |
ablatiivi | harjatiileltä | harjatiililtä |
allatiivi | harjatiilelle | harjatiilille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harjatiilenä | harjatiilinä |
translatiivi | harjatiileksi | harjatiiliksi |
abessiivi | harjatiilettä | harjatiilittä |
instruktiivi | – | harjatiilin |
komitatiivi | – | harjatiiline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | harjatiile- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
harjatiil- |
Etymologia muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- harjatiili Kielitoimiston sanakirjassa