Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

heltta (9-C)

  1. kanalinnuilla päälaella ja alaleuoissa roikkuva höyhenetön ihopoimu
  2. helttasienten itiöiden kehittymispesäke

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhelt̪ːɑ/
  • tavutus: helt‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heltta heltat
genetiivi heltan helttojen
(helttain)
partitiivi helttaa helttoja
akkusatiivi heltta;
heltan
heltat
sisäpaikallissijat
inessiivi heltassa heltoissa
elatiivi heltasta heltoista
illatiivi helttaan helttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heltalla heltoilla
ablatiivi heltalta heltoilta
allatiivi heltalle heltoille
muut sijamuodot
essiivi helttana helttoina
translatiivi heltaksi heltoiksi
abessiivi heltatta heltoitta
instruktiivi heltoin
komitatiivi helttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo helta-
vahva vartalo heltta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • heltta Kielitoimiston sanakirjassa