kanalintu

Suomi

Substantiivi

kanalintu

1. Yleisnimitys lähes maailman kattavan maassa elävän lintulahkon (Galliformes) yksilöstä. Kanalinnun koirasta nimitetään yleensä kukoksi.

   Suomessa esiintyy kaksi kanalintuheimoa: aitokanat eli peltokanat ja metsäkanalinnut.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnɑˌlint̪u/
• tavutus: ka‧na‧lin‧tu

Etymologia

yhdyssana sanoista kana ja lintu

Käännökset

1. yleisnimitys lähes maailman kattavan maassa elävän lintulahkon yksilöstä

englanti: fowl ranska: gallinacé m.

ruotsi: hönsfågel saksa: Hühnervogel m.

Liittyvät sanat

• fasaanilintu
• helmikana
• kalkkuna
• kana
• riikinkukko
• rypypaikka

Aiheesta muualla

• kanalintu Kielitoimiston sanakirjassa