mane

Katso myös: Mane, måne

Englanti

Substantiivi

mane (monikko manes)

1. harja (hevosella, leijonalla)

Kroaatti

Substantiivi

mane

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta mana
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta mana
3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta mana
4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta mana

Latina

Adverbi

māne

1. aamulla, varhain; aamuisin

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	māne	–
akkusatiivi	māne	–
genetiivi	–	–
datiivi	–	–
ablatiivi	māne	–

māne n. (yks. gen. –, ei monikkoa)

1. aamu

Verbi

manē

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä maneō

Tetum

Substantiivi

mane

1. mies