jouhikko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- suomalainen jousisoitin, jossa on yleensä kahdesta neljään kieltä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjou̯hikːo/
- tavutus: jou‧hik‧ko
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jouhikko | jouhikot |
| genetiivi | jouhikon | jouhikoiden jouhikoitten jouhikkojen |
| partitiivi | jouhikkoa | jouhikkoja jouhikoita |
| akkusatiivi | jouhikko; jouhikon |
jouhikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jouhikossa | jouhikoissa |
| elatiivi | jouhikosta | jouhikoista |
| illatiivi | jouhikkoon | jouhikkoihin jouhikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jouhikolla | jouhikoilla |
| ablatiivi | jouhikolta | jouhikoilta |
| allatiivi | jouhikolle | jouhikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jouhikkona | jouhikkoina jouhikoina |
| translatiivi | jouhikoksi | jouhikoiksi |
| abessiivi | jouhikotta | jouhikoitta |
| instruktiivi | – | jouhikoin |
| komitatiivi | – | jouhikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | jouhiko- | |
| vahva vartalo | jouhikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. suomalainen jousisoitin, jossa on yleensä kahdesta neljään kieltä
|
Aiheesta muualla muokkaa
- jouhikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. jouhikko.