Wikipedia
Katso artikkeli Harppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Harppu

Substantiivi muokkaa

harppu (1-B)

  1. sinfoniaorkesteriin 1800-luvulta lähtien kuulunut kielisoitin
  2. (halventava) ruma nainen, akka, ämmä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrpːu/
  • tavutus: harp‧pu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harppu harput
genetiivi harpun harppujen
partitiivi harppua harppuja
akkusatiivi harppu;
harpun
harput
sisäpaikallissijat
inessiivi harpussa harpuissa
elatiivi harpusta harpuista
illatiivi harppuun harppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harpulla harpuilla
ablatiivi harpulta harpuilta
allatiivi harpulle harpuille
muut sijamuodot
essiivi harppuna harppuina
translatiivi harpuksi harpuiksi
abessiivi harputta harpuitta
instruktiivi harpuin
komitatiivi harppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harpu-
vahva vartalo harppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

harpunsoittaja, huuliharppu

Aiheesta muualla muokkaa

  • harppu Kielitoimiston sanakirjassa