harpun

Suomi

Substantiivi

harpun

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta harppu

Ruotsi

Substantiivi

harpun yl. (3) (yks. määr. harpunen [luo], mon. epämäär. harpuner [luo], mon. määr. harpunerna [luo])

1. harppuuna

Serbia

Substantiivi

hàrpūn m. (kyrillinen харпун)

1. harppuuna

Ääntäminen

• IPA: /xǎrpuːn/

Tanska

Substantiivi

harpun yl. (yks. määr. harpunen [luo], mon. epämäär. harpuner [luo], mon. määr. harpunerne [luo])

1. harppuuna