arpa
Katso myös: árpa |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- arpajaisissa arvontaan osallistuva lippu tai vastaava; arvontaväline
- Asia ratkaistiin arvalla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrpɑ/
- tavutus: ar‧pa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arpa | arvat |
genetiivi | arvan | arpojen (arpain) |
partitiivi | arpaa | arpoja |
akkusatiivi | arpa; arvan |
arvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arvassa | arvoissa |
elatiivi | arvasta | arvoista |
illatiivi | arpaan | arpoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arvalla | arvoilla |
ablatiivi | arvalta | arvoilta |
allatiivi | arvalle | arvoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arpana | arpoina |
translatiivi | arvaksi | arvoiksi |
abessiivi | arvatta | arvoitta |
instruktiivi | – | arvoin |
komitatiivi | – | arpoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | arva- | |
vahva vartalo | arpa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaGermaaninen *arƀa (> ruotsin arv ’perintö’). Myös muita germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Vastineita lähisukukielissä karjalan arpa, vatjan arpa, vepsän arb, viron arp ja pohjoissaamen vuorbi.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: arpajaiset
- verbit: arpoa
Yhdyssanat
muokkaaarpakuutio, arpalippu, arpaluu, arpanoppa, arpaonni, arpapeli, arpaseteli, arvanheitto, pika-arpa, raaputusarpa, raha-arpa, voittoarpa
Anagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaAinu
muokkaaVerbi
muokkaaarpa, yksipaikkainen verbi, yksikkö
Liittyvät sanat
muokkaaVastakohta
muokkaaLähteet
muokkaa- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
Espanja
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarpa f.
Huomautukset
muokkaaHuomaa, että vaikka arpa on feminiinisukuinen sana, se saa eteensä maskuliiniartikkelin el, sillä se alkaa painollisella a-kirjaimella.
Turkki
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarpa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.