Katso myös: árpa

Substantiivi

muokkaa

arpa (9-E) (monikko arvat)

  1. arpajaisissa arvontaan osallistuva lippu tai vastaava; arvontaväline
    Asia ratkaistiin arvalla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑrpɑ/
  • tavutus: ar‧pa

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Germaaninen *arƀa (> ruotsin arv ’perintö’). Myös muita germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Vastineita lähisukukielissä karjalan arpa, vatjan arpa, vepsän arb, viron arp ja pohjoissaamen vuorbi.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • arpa Kielitoimiston sanakirjassa
  • arpa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

arpa, yksipaikkainen verbi, yksikkö

  1. mennä

Liittyvät sanat

muokkaa

paye

Vastakohta
muokkaa

ek

Lähteet

muokkaa
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

arpa f.

  1. harppu

Huomautukset

muokkaa

Huomaa, että vaikka arpa on feminiinisukuinen sana, se saa eteensä maskuliiniartikkelin el, sillä se alkaa painollisella a-kirjaimella.

Turkki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

arpa

  1. (kasvitiede) ohra; ohranjyvä

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.