Katso myös: árpa

Substantiivi

muokkaa

arpa (9-E) (monikko arvat)

  1. arpajaisissa arvontaan osallistuva lippu tai vastaava; arvontaväline
    Asia ratkaistiin arvalla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑrpɑ/
  • tavutus: ar‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arpa arvat
genetiivi arvan arpojen
(arpain)
partitiivi arpaa arpoja
akkusatiivi arpa;
arvan
arvat
sisäpaikallissijat
inessiivi arvassa arvoissa
elatiivi arvasta arvoista
illatiivi arpaan arpoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi arvalla arvoilla
ablatiivi arvalta arvoilta
allatiivi arvalle arvoille
muut sijamuodot
essiivi arpana arpoina
translatiivi arvaksi arvoiksi
abessiivi arvatta arvoitta
instruktiivi arvoin
komitatiivi arpoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo arva-
vahva vartalo arpa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Germaaninen *arƀa (> ruotsin arv ’perintö’). Myös muita germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Vastineita lähisukukielissä karjalan arpa, vatjan arpa, vepsän arb, viron arp ja pohjoissaamen vuorbi.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

arpakuutio, arpalippu, arpaluu, arpanoppa, arpaonni, arpapeli, arpaseteli, arvanheitto, pika-arpa, raaputusarpa, raha-arpa, voittoarpa

Anagrammit
muokkaa

para, para-, rapa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • arpa Kielitoimiston sanakirjassa
  • arpa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

arpa, yksipaikkainen verbi, yksikkö

  1. mennä

Liittyvät sanat

muokkaa

paye

Vastakohta
muokkaa

ek

Lähteet

muokkaa
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

arpa f.

  1. harppu

Huomautukset

muokkaa

Huomaa, että vaikka arpa on feminiinisukuinen sana, se saa eteensä maskuliiniartikkelin el, sillä se alkaa painollisella a-kirjaimella.

Turkki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

arpa

  1. (kasvitiede) ohra; ohranjyvä

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.