Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

arpoja (10)

  1. henkilö, joka arpoo; arvonnan suorittaja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arpoja arpojat
genetiivi arpojan arpojien
(arpojain)
partitiivi arpojaa arpojia
akkusatiivi arpoja;
arpojan
arpojat
sisäpaikallissijat
inessiivi arpojassa arpojissa
elatiivi arpojasta arpojista
illatiivi arpojaan arpojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi arpojalla arpojilla
ablatiivi arpojalta arpojilta
allatiivi arpojalle arpojille
muut sijamuodot
essiivi arpojana arpojina
translatiivi arpojaksi arpojiksi
abessiivi arpojatta arpojitta
instruktiivi arpojin
komitatiivi arpojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo arpoja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Substantiivi muokkaa

arpoja

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta arpa