Wikipedia
Katso artikkeli Ohra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Tuleentunutta ohraa

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ohra (10)

  1. pelto-ohra, ohrien suvun monimuotoinen viljalaji (Hordeum vulgare), jonka kukinto on tähkä, johon jyvät muodostuvat
    Ohran tunnistaa sen tähkän pitkistä vihneistä.
  2. (yleisesti) mikä tahansa ohrien (Hordeum) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈohrɑ/
  • tavutus: oh‧ra

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohra ohrat
genetiivi ohran ohrien
(ohrain)
partitiivi ohraa ohria
akkusatiivi ohra;
ohran
ohrat
sisäpaikallissijat
inessiivi ohrassa ohrissa
elatiivi ohrasta ohrista
illatiivi ohraan ohriin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohralla ohrilla
ablatiivi ohralta ohrilta
allatiivi ohralle ohrille
muut sijamuodot
essiivi ohrana ohrina
translatiivi ohraksi ohriksi
abessiivi ohratta ohritta
instruktiivi ohrin
komitatiivi ohrine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

kantasuomen *oštra < balttilaisesta ’terävää’ merkinneestä sanavartalosta *aštra (ohralla voi olla pitkät ja terävät vihneet); Vastineita lähisukukielissä: inkeroisen ozra ja odra, karjalan osra, lyydin ja vepsän oze, vatjan ǒzra, viron oder ja liivin vo’ddõrz. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

mallasohra, ohrahiutale, ohrajauho, ohraleipä, ohranjyvä, ohransiemen, ohrantähkä, ohranviljely, ohrapelto, ohrapirtelö, ohrapuuro, ohrarieska, ohraryyni, ohrasuurimo, ohravelli, rehuohra, siemenohra, villiohra

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ohra Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 220. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.