mennä (67) (taivutus[luo])

  1. liikkua muuhun paikkaan (eteenpäin, kauemmaksi, etäämmälle) siitä missä puhuja on
    Mene pois!
    Miten lähelle ydinonnettomuusaluetta voi mennä? (STUK)
    Älä mene sinne! Sinne ei saa mennä.
  2. abstraktimmassa merkityksessä muuttua olotilaltaan; alkaa, kuulua tai liittyä johonkin
    Naapurini ei enää ole työtön, hän meni töihin [= alkoi olla työelämässä].
    Skype saattaa jälleen mennä myyntiin. (Kauppalehti.fi)
    Virtasten tyttö meni yliopistoon lukemaan naistutkimusta, poika meni armeijaan.
  3. kulua (yleensä vain kolmannessa persoonassa)
    Hyllyn kokoamiseen meni tunnin verran.
    Tuloni menevät suurimmaksi osaksi asumiskustannuksiin.
    Aika menee joutuisaan.
    Rahat menivät sen sileän tien! [= tuhlattiin, menivät hukkaan]
  4. kulkea (yleensä säännöllisesti)
    Bussi menee vartin yli.
  5. (puhekieltä) edetä, toimia tulevaisuudessa tietyin edellytyksin
    Nämä ovat käytettävissä olevat resurssit ja näillä mennään.
  6. sopia, mahtua
    Pyöreä palikka ei mene kolmikulmaiseen reikään.
  7. päästä
    Miten mennä nettiin mökillä? (HS.fi)
  8. joutua muuttumaan jonkinlaiseksi
    Bussilinjat voivat mennä uusiksi (Kaleva)
    Tämän alemmaksi ei voi mennä (Talouselämä)
    Menin siinä touhussa aivan loppuun.
    Sehän tiedetään, että huumeista elämä menee hunningolle.
  9. johtaa (määränpäähän)
    Mihin tämä tie menee?
  10. (arkikieltä) usein tuomitsevasti, tehdä jotain
    Pitikö sinun mennä ärsyttämään häntä?
    Katso nyt mitä menit tekemään!
  11. funktioverbinä erinäisissä ilmauksissa, jolloin verbin yhteydessä oleva sana paikallissijassa ilmaisee siihen liittyvän yleisesti tehtävän toimen (vrt. käydä)
    mennä marjaan = mennä metsään keräämään marjoja
    mennä kahville = mennä kahvihuoneeseen, kahvioon tms. juomaan kuppi kahvia
    mennä tupakalle = mennä polttamaan savuke

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot
muokkaa

kaupaksi menevä, mennä matkoihinsa, mukiinmenevä, ohimenevä

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mennä Kielitoimiston sanakirjassa

Adjektiivi

muokkaa

mennä

  1. (murteellinen) mennyt, edellinen, viime
    Mennä talvi oli luminen.
    Mennä juhannuksena satoi aika niukasti.
    Mihin me jäimmekään mennä kerralla?

Ääntäminen

muokkaa
  • lopussa ei ole katkoa kuten verbissä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Artikkelit 73, 865 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa