kulkea

Suomi

Verbi

kulkea (58-L) (taivutus[luo])

1. liikkua, olla liikkeessä; siirtyä; liikkua ajoneuvon tai muun välineen kuljettamalla tai avulla; siirtyä joltakulta toiselle

   Auto kulkee ainakin kahtasataa. (= huippunopeus on)

   kulkea jalan

   juna kulkee

   Varo! Johdossa kulkee virta.

   Juttu on kulkenut suusta suuhun.

   Henki ei kulje. (= On vaikeuksia hengittää.)

   Kansan suussa kulkee tarina, jonka mukaan kivillä olisi mestattu lapsenmurhan tehnyt nainen.

2. liikennöidä

   Bussi kulkee keskiyöhön asti.

   Kulkevatko bussit jouluaattona?

3. sijaita, olla sijoittuneena; ulottua, ylettyä paikasta toiseen

   Maantie kulkee järven ympäri.

4. myötäillä, seurata

   Vesialuepyykistä n:o 126 raja kulkee edellä mainittujen jakokuntien välistä rajaa pitkin.

5. seurustella (~ yhdessä/keskenään)

   Pekka ja Tiina ovat jo pitkään kulkeneet yhdessä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulkeɑˣ/
• tavutus: kul‧ke‧a

Etymologia

indoeurooppalaisesta kantakielestä

Käännökset

1. liikkua

ranska: circuler, rouler saksa: gehen

venäjä: идти, ходить

Liittyvät sanat

• hankalakulkuinen

Johdokset

• substantiivit: kulkija, kulku, kulkuri
• verbit: kuljeksia, kuljeskella, kuljettaa, kulkeutua

Aiheesta muualla

• kulkea Kielitoimiston sanakirjassa