kulkea (58-L) (taivutus[luo])

  1. liikkua, olla liikkeessä; siirtyä; liikkua ajoneuvon tai muun välineen kuljettamalla tai avulla; siirtyä joltakulta toiselle
    Auto kulkee ainakin kahtasataa. (= huippunopeus on)
    kulkea jalan
    juna kulkee
    Varo! Johdossa kulkee virta.
    Juttu on kulkenut suusta suuhun.
    Henki ei kulje. (= On vaikeuksia hengittää.)
    Kansan suussa kulkee tarina, jonka mukaan kivillä olisi mestattu lapsenmurhan tehnyt nainen.
  2. liikennöidä
    Bussi kulkee keskiyöhön asti.
    Kulkevatko bussit jouluaattona?
  3. sijaita, olla sijoittuneena; ulottua, ylettyä paikasta toiseen
    Maantie kulkee järven ympäri.
  4. myötäillä, seurata
    Vesialuepyykistä n:o 126 raja kulkee edellä mainittujen jakokuntien välistä rajaa pitkin.
  5. seurustella (~ yhdessä/keskenään)
    Pekka ja Tiina ovat jo pitkään kulkeneet yhdessä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkulkeɑˣ/
  • tavutus: kul‧ke‧a

Etymologia

muokkaa

indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kulkea Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).