seurustella

Suomi

Substantiivi

seurustella (67)

1. oleskella ja keskustella, olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, toisten ihmisten seurassa
2. olla avioliittoon tai vastaavaan vakituiseen yhteiselämään tähtäävässä parisuhteessa

Ääntäminen

• IPA: [ˈseurustelːɑ]

Tavutus

• tavutus: seu‧rus‧tel‧la

Käännökset

1. harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä

englanti: associate, converse espanja: relacionar

ruotsi: umgås venäjä: ассоциировать, связывать, связываться

2. olla avioliittoon tai vastaavaan yhteiselämään tähtäävässä parisuhteessa

englanti: date, go out with, go together espanja: citar

ruotsi: träffa, gå ut med venäjä: встречаться с

Liittyvät sanat

• seuranpito

Synonyymit

• (sosiaalisesta kanssakäymisestä, arkikieltä) sosialisoida
• (parisuhteesta, arkikieltä) deittailla
• (puhekieltä) seukata

Johdokset

• substantiivit: seurustelu

Aiheesta muualla

• seurustella Kielitoimiston sanakirjassa