SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

seura (9)

  1. mukana olevat ihmiset
  2. ihmisistä koostuva ryhmä, joka tekee yhdessä jotakin
  3. yhdistys
  4. urheilujoukkueen takana oleva yhtymä; urheiluseura
  5. seksiseura
    etsiä seuraa
  6. (monikollinen) eräiden uskonnollisten liikkeiden maallikoiden järjestämä hartaustilaisuus
    Naapurissa pidettiin seurat.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈseu̯rɑ/
  • tavutus: seu‧ra

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seura seurat
genetiivi seuran seurojen
(seurain)
partitiivi seuraa seuroja
akkusatiivi seura;
seuran
seurat
sisäpaikallissijat
inessiivi seurassa seuroissa
elatiivi seurasta seuroista
illatiivi seuraan seuroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seuralla seuroilla
ablatiivi seuralta seuroilta
allatiivi seuralle seuroille
muut sijamuodot
essiivi seurana seuroina
translatiivi seuraksi seuroiksi
abessiivi seuratta seuroitta
instruktiivi seuroin
komitatiivi seuroine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

balttilainen laina[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

herraseura, isäntäseura, juomaseura, juttuseura, jäsenseura, kasvattajaseura, korttiseura, lähetysseura, maamiesseura, maatalousseura, matkaseura, miesseura, naisseura, nuorisoseura, ompeluseura, poikaseura, purjehdusseura, pursiseura, raamattuseura, raittiusseura, ryyppyseura, salaseura, seuraelämä, seuraintalo, seurajoukkue, seurakoira, seurakunta, seuraleikki, seuramatka, seuramies, seuraneiti, seurankipeä, seurantalo, seuranäytelmä, seuranäyttämö, seuraottelu, seurapeli, seurapiiri, seuratalo, seuratanssi, seuratapa, seuratoiminta, seuratoveri, seurojentalo, tyttöseura, uimaseura, urheiluseura, voimisteluseura, ystävyysseura

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • seura Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).