seurantalo

Suomi

Substantiivi

seurantalo (1)

1. (varsinkin historia) erityisesti maaseudulla talkooperiaatteella taikka jonkin aatteellisen tai uskonnollisen yhteisön järjestämänä ylläpidetty kiinteistö, jonka pääasiallinen käyttö on ollut kohderyhmänsä yhteisten kokoontu­misten eli seurojen järjestäminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈseu̯rɑnˌt̪ɑlo/
• tavutus: seu‧ran‧ta‧lo

Etymologia

• yhdyssana osista seura (genetiivi) ja talo

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• maamiesseurantalo

Aiheesta muualla

• seurantalo Kielitoimiston sanakirjassa