kokoontuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakokoontuminen (38)
- yhteen tuleminen, kerääntyminen
- Saksa kieltää yli kahden ihmisen kokoontumiset koronaviruksen takia – määräys ei koske samassa taloudessa asuvia (yle.fi)
- Tämäniltainen kokoontuminen on peruutettu.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kokoontuminen | kokoontumiset |
genetiivi | kokoontumisen | kokoontumisten kokoontumisien |
partitiivi | kokoontumista | kokoontumisia |
akkusatiivi | kokoontuminen; kokoontumisen |
kokoontumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kokoontumisessa | kokoontumisissa |
elatiivi | kokoontumisesta | kokoontumisista |
illatiivi | kokoontumiseen | kokoontumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kokoontumisella | kokoontumisilla |
ablatiivi | kokoontumiselta | kokoontumisilta |
allatiivi | kokoontumiselle | kokoontumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kokoontumisena (kokoontumisna) |
kokoontumisina |
translatiivi | kokoontumiseksi | kokoontumisiksi |
abessiivi | kokoontumisetta | kokoontumisitta |
instruktiivi | – | kokoontumisin |
komitatiivi | – | kokoontumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kokoontumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kokoontumis- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. yhteen tuleminen, kerääntyminen
|
|