Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seurue (3)

  1. joukko ryhmänä toimivia tai seurustelevia henkilöitä
  2. arvohenkilöä seuraava joukko avustavia ym. henkilöitä
  3. (kiertoilmaus, mediassa) yhtenäistä etnistä ryhmää edustava joukkio, joka rötöstelee tai ahdistelee ihmisiä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈseu̯rueˣ/
  • tavutus: seu‧ru‧e

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seurue seuruet
genetiivi seuruen seurueiden
seurueitten
partitiivi seurueta seurueita
akkusatiivi seurue;
seuruen
seuruet
sisäpaikallissijat
inessiivi seuruessa seurueissa
elatiivi seuruesta seurueista
illatiivi seurueen seurueihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seuruella seurueilla
ablatiivi seuruelta seurueilta
allatiivi seuruelle seurueille
muut sijamuodot
essiivi seuruena seurueina
translatiivi seurueksi seurueiksi
abessiivi seuruetta seurueitta
instruktiivi seuruein
komitatiivi seurueine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seurue-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

matkaseurue, metsästysseurue, näyttelijäseurue, päivällisseurue, pöytäseurue, seuruelippu, seuruematka, seuruepassi, teatteriseurue