SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

yhdistys (39)

  1. useiden luonnollisten henkilöiden yhteenliittymä, hallinnollinen organisaatio, joka perustuu näiden henkilöiden keskinäiseen sopimukseen ja sopimuksen perusteella laadittuihin sääntöihin
    Yhdistyksellä on jokin tietty tarkoitus toiminnalleen ja päämäärilleen.
    Useiden valtioiden perustuslaissa on turvattu kansalaisten yhdistymisvapaus, joka sallii yhdistysten olemassaolon.
    Suomessa yhdistyksiä sääntelee yhdistyslaki.
  2. (vanhentunut) yhdistelmä
    Beatrice ei ollut kaunis, mutta oli kumminkin rikkaan kreivin tytär, – ja se on paha asianhaarain yhdistys. (S. Suominen, Novelleja I)
  3. (vanhentunut, kemia) yhdiste

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈyhdist̪ys/
  • tavutus: yh‧dis‧tys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhdistys yhdistykset
genetiivi yhdistyksen yhdistysten
yhdistyksien
partitiivi yhdistystä yhdistyksiä
akkusatiivi yhdistys;
yhdistyksen
yhdistykset
sisäpaikallissijat
inessiivi yhdistyksessä yhdistyksissä
elatiivi yhdistyksestä yhdistyksistä
illatiivi yhdistykseen yhdistyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhdistyksellä yhdistyksillä
ablatiivi yhdistykseltä yhdistyksiltä
allatiivi yhdistykselle yhdistyksille
muut sijamuodot
essiivi yhdistyksenä yhdistyksinä
translatiivi yhdistykseksi yhdistyksiksi
abessiivi yhdistyksettä yhdistyksittä
instruktiivi yhdistyksin
komitatiivi yhdistyksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

ammattiyhdistys, asukasyhdistys, asumisoikeusyhdistys, jäsenyhdistys, kannatusyhdistys, kaupunginosayhdistys, kotiseutuyhdistys, marttayhdistys, matkailuyhdistys, metsänhoitoyhdistys, opiskelijayhdistys, puhelinyhdistys, raittiusyhdistys, riistanhoitoyhdistys, työväenyhdistys, uittoyhdistys, valitsijayhdistys, yhdistysrekisteri, yhdistystoiminta

Aiheesta muuallaMuokkaa